Onks pakko jos ei jaksa? - IAB:n Toiminnanjohtajan joulukirjoitus

Toinen kokonainen ja kaiken kaikkiaan kolmas vuosi IAB Finlandissa lähenee loppua. Kiirusta on pitänyt ja sitä rataa. Vielä pitäisi rypistää intoa ja onnistumisia puhkuva kirjoitus käsittämättömästä vuodesta 2021 ja vielä mahtavamman vuoden 2022 lähtökohdista. Mutta kun ei jaksa… ei jaksa millään, vaikka tuloksilla leveilylle olisi nyt oiva mahdollisuus. IAB:lla menee just nyt tosi hyvin. Me ollaan tehty pirun nöyrästi hommia toimistolla - kiitos maailman paras Mira ja IAB:n toimiston henkilöstömäärää pari kuukautta sitten 50 %:lla kasvattanut Jannina - työryhmissä, toimistolla sekä IAB:n hallituksessa ja jälki on ollut tuhoisaa: jäsenmäärä +25 % kahden vuoden aikan, tapahtumayleisöt +55 % vuoden takaiseen, 88 % jäsenistä kertoo IAB:n toiminnan parantuneen vuoden aikana jne. Jos et usko, niin tule itse katsomaan :) Mutta onko siis pakko jos ei jaksa? Itse asiassa ei ole. Ajattelen kuitenkin lähes koko ajan kalastusta ja kirjoitankin siitä.

Aika moni IAB:n sidosryhmissä tietää, että tykkään kalastuksesta. Ihan hirveästi. Erityinen paikka mun sydämessä on hauenkalastuksella sekä rakkaalla kalastuskaveri Kristianilla, jonka kanssa yhteisiä reissuja on takana jo satoja. Kristian on ystävänä maailman paras, mutta hauen kalastajana hieman perinteinen, eli tykkää heitellä samoja ***keleen kaislikoita samoilla pienillä vieheillä vuodesta toiseen. Itse tykkään liikaakin vaihdella vieheitä ja kokeilla paikkoja karikoiden, kivikkorantojen jne. muodossa. Lopputulos kalansaannin suhteen on kuitenkin viikonloppureissun jälkeen hyvin usein yhtenevä: pieniä haukia aika tarkasti sama määrä per ukko. Muutaman kerran olemme paluumatkoilla miettineet, miksi kalaa tuli hieman budjetoitua vähemmän ja missä ihmeessä ne järkyttävät haukimammaonnistumiset piilottelevat. Ollaan ehkä kalastajina urauduttu vanhoihin kaavoihin ja totuttu tekemään haukihommat sillä “samalla tutulla tavalla”...

Vanhoihin malleihin urautuminen tylsistyttää ja vie tietyn kärjen pois tekemisestä. Kristianin kanssa tultiin lopputulokseen, että seuraavien vuosikymmenien kalastusmotivaation takaamiseksi tarvitaan uusia virikkeitä. Oppeja ja ideoita. Päädyimme ennennäkemättömään ratkaisuun, eli kalastusoppaan palveluiden käyttöön. Opaskeikka hankittiin Suomen heukilegendoihin kuuluvalta Haukikoira Mika Vornaselta. Tottahan toki “oppiin meneminen” otti hieman itsetunnon päälle, mutta tätä kirjoittaessa mietin jo seuraavan reissun varaamista Vornasen veneestä. Henkisen kasvun ja ISOJEN kalojen lisäksi saimme Haukikoiralta ainakin nämä neljä vinkkiä, joita olemme onnistuneesti käyttäneet koko kuluneen vuoden ajan.

1. Suunnittele ja kalasta siellä missä kalat ovat

“Lähdetään nyt haukihommiin” on ehdotuksista paras, mutta toimeenpano kaipaa tarkempaa strategiaa. Hauilla on oma veden lämpötilaan sekä korkeuteen mukautuva vuosikello, joka ohjaa niitä mm. suvunjatkamiseen ja ravinnon saamiseen. Tältä pohjalta on mahdollista tietää (itselleni ja Kristianille arvata) missä hauet lötköttävät keväällä, syksyllä ja kesällä, jolloin suurin osa hauen kalastuksesta tapahtuu. Kaikkea tätä tietoa kannattaa käyttää reissun suunnittelussa, eikä vaan “lähteä kalaan”.

2. Älä anna periksi

Kun ollaan päästy kalapaikalle, siis sinne missä kaloja on tai pitäisi olla, periksi ei saa antaa. Muistan heitelleeni Haukikoiran opastuksella hyvin vaatimatonta reikää keskellä pitkää kaislikkoa vartin verran ja ajattelin Suomen parhaan kalastusoppaan nukahtaneen…. Vienosti kysyin, että vaihdetaanko paikkaa kohta? Ei vaihdettu, vaan vaihdettiin viehettä koska “mä tiedän, että siinä on kalaa ja kohta ne tällää sun vieheeseen”. Lopputuloksen voi arvata. Todistetusti siis hyvää kevät-, kesä tai syyspaikkaa kannattaa myös pommittaa vieheillä useaan kertaan päivässä, mikäli ensimmäiset kokeilut kertovat kalojen olevan paikalla.

3. Kokeile rohkeasti uusia juttuja

Kalapaikan valinta on vain yksi osa kalastusta. Viehettä voi uittaa vaikka millä tavalla ja itse vieheissä on tarjolla kymmenissä eri malleissa satoja vaihtoehtoja. Harvoin haukivieheitä voi jaotella voimakkaasti hyviksi ja huonoiksi, mutta eri vieheet, värit ja uittotyylit toimivat päiväkohtaisesti. Eilisen viehevalinnat eivät ratkaise tämän päivän onnistumista, vaan “päivän väri” pitää löytää joka päivä uudelleen!

4. Perusasiat ratkaisevat

Viimeisenä oppina poimin perusasiat ja niiden joukosta haukivieheen uittamisen, joka toimii usein ratkaisevana muuttujana siihen, päättääkö hauki tarttua syöttiin vai ei. Pakko sanoa, että ns. ketutti vahvasti Haukikoiran korjatessa omia perusjuttujani tyylin “älä uita sitä shadia noin nopeasti”, “varo perkele ankkuria” tai “enkä mä just sanonut viisi minuuttia sitten, että toi on väärin”.... mutta treenaahan Saksan futismaajoukkue perussyöttöjä :) Allekirjoitan ja kiitän.

Toivon, että IAB toimisi jäsenyrityksilleen tapahtumien, työryhmien, koulutusten, oppaiden ja kaiken jäsenviestinnän kautta samassa roolissa kuin Haukikoira toimi allekirjoittaneelle ja Kristianille tuoden uusia ideoita, oppeja ja uskoa omaan tekemiseen vuodelle 2022. Kiitos tästä vuodesta, hyvää joulunaikaa ja palataan ensi vuonna! Vetäydymme IAB:n toimiston kanssa ruhtinaalliselle kolmen päivän joululomalle, jonka palaamme akut täyteen ladattuna lapioimaan vuotta 2022.

Pasi Raassina
Toiminnanjohtaja
IAB Finland
040 575 3726
pasi.raassina@iab.fi