UGC – WTF vai FTW?

Allekirjoittaneen aloitellessa töitään markkinointiviestinnän parissa kuluttajien tuottama sisältö eli amerikkalaisittain user generated content (UGC) oli kaikkien huulilla. Sosiaalinen media oli juuri vakiintunut terminä, ja osallistamisen piti olla markkinoinnin tuleva runsaudensarvi. Rohkeimmat veikkailivat jopa, ettei markkinoijille riitä jatkossa töitä, kun asiakkaat tuottavat kaiken brändiin liittyvän materiaalin.

Sen jälkeen on ehtinyt virrata bittejä iPhonen kosketusnäytön alla: Myspace vaipui unholaan noustakseen sieltä uudestaan, Facebook valtasi puolet verkosta, Twitter nosti presidenttejä valtaan yhtäällä ja kaatoi hirmuhallitsijoita toisaalla. Markkinoijat ehtivät kokeilla kuluttajien osallistamista yhdellä jos toisella kampanjalla ja konseptilla, vain todetakseen, että tie El Doradoon on sangen kivinen. Positiivisena huomiona mainittakoon, että työt eivät ainakaan loppuneet.

UGC-markkinointi on nähnyt hypekäyränsä huipun, kokenut sen jälkeisen morkkiksen ja saapunut nyt risteyskohtaan: helppoheikkien hakuammunnan aika on ohi, ja asiansa osaava markkinoija panostaa laatuun määrän sijaan aktivoimalla oikeita ihmisiä, vastavuoroisesti (Some-markkinoinnin trendit 2014, Kurio 2014). On ymmärretty, että harvat brändit ylipäänsä inspiroivat ihmistä luomaan jotain ja vielä harvemmat saavat ison joukon innostettua. Puhumattakaan, että se tapahtuisi korvauksetta. ”Lähetä meille kivoin lomakuvasi” ei vain kolahda. Ei edes #:llä.

Tämä määrästä laatuun -trendi näkyy myös maailman menestyksekkäimmässä markkinoinnissa. Cannes Lionsin some-markkinointia hyödyntäneissä voittajissa UGC-tyylisten kampanjoiden osuus on tippunut muutamassa vuodessa noin neljänneksestä alle kymmenekseen, selviää tuoreesta tutkimuksestamme. Laatupisteidensä ansiosta nämä caset tarjoavat loistavan lähtökohdan uuden ajan UGC:n ymmärtämiseen. Tarkastellaan vaikka kolmea kampanjaa ja napataan niistä kolme pointtia:

1) Bic-kynien Universal Typeface, jossa kannustettiin ihmisiä osallistumaan yleismaailmallisen käsialakirjasintyypin luomiseen. Tehtävän ja brändin välinen yhteys oli täydellinen, ja ihmiset innostuivat koko ihmiskuntaa yhdistävästä kysymyksestä.

2) Mainostoimisto BETC:n Graffiti General, jossa luovuus syttyy poikkeuksellisen upeista puitteista toteuttaa itseään. Pyytämällä graffiteja kuvina tuskin kukaan olisi lähtenyt mukaan, mutta tarjoamalla ainutlaatuisen ja aidon leikkikentän graffititaiteiluun ihmiset tarttuivat haasteeseen spontaanisti.

3) Hampurilaisketju Wendy’sin Pretzl Cheeseburger Love Songs, joka osoitti, miten matalan osallistumiskynnyksen teoilla voidaan luoda viihdettä isolla veellä.

Siispä seuraavan kerran, kun istut suunnittelupöydässä UGC-konsepti edessäsi, muista kysyä onko brändin ja tehtävän välillä tarpeeksi luonteva yhteys, onko sisällöntuotannon hiekkalaatikko tarpeeksi kiinnostava ja onko siellä leikkiminen riittävän yksinkertaista. Sen jälkeen rajaa osallistettavaa kuluttajaryhmää siihen pisteeseen asti kunnes ymmärrät, mitä kukin sisällöntuottaja saa osallistumisestaan itselleen irti. Ja valmistaudu vuodattamaan hikeä sisällöntuottajia sparratessa.

Onnea matkaan – El Dorado odottaa.