Todellinen sisältökeskeisyys on mediamuotojen synergiaa

Jos olet käyttänyt internetiä viimeisten kolmen vuoden aikana, olet varmasti törmännyt käsitteeseen sisältömarkkinointi. Todennäköisesti olet kuullut myös väitteen siitä, että ”jokainen yritys on mediayritys” ja lukenut listan muotoon puettuja blogitekstejä ”kymmenestä tehokkaimmasta sisältömarkkinoinnin keinosta” ja vastaavista.

Suuri osa sisältömarkkinointia käsittelevistä puheenvuoroista on kepeää hölynpölyä, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö asiat todella olisi muuttumassa. Teknologian, digitaalisten palvelujen ja median kulutustottumusten muutokset tarkoittavat sitä, että rajat eri mediavälineiden ja median muotojen välillä ovat jatkuvasti hämärämpiä.

Kun tv ja iPad ovat yhtä aikaa auki, kumpi niistä todella on se ”second screen”? Onko minulle kuluttajana väliä, altistunko brändiviestille Hesarin verkkosivulla, Nelosen mainoskatkolla vai kaverin jakamana Facebookissa? Onko sillä väliä Sanoman mainosmyynnille? Entä itse brändille?

Ennen kaikkea: tarkoittaako tämä sitä, että maksetun, oman ja ansaitun median väliset rajat ovat muuttumassa merkityksettömiksi? Onko kaikesta mediasta tulossa ansaittua niin kuin tämä kaveri väittää vai onko tämä heppu oikeassa siinä, että kaikki media on sittenkin pohjimmiltaan omaa? Ovatko kaikki tulevaisuuden menestysbrändit sellaisia kuin Red Bull: taitavia sisältömarkkinoijia ja omien mediakanaviensa rakentajia?

Tuskin.

Maksetun, oman ja ansaitun median rajat ovat kyllä entistä epäselvempiä, mutta se ei tarkoita sitä, ettei niitä olisi enää olemassa. Ennen kaikkea huhut median kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Sosiaalisen median kuluttajapalvelut ja käyttäjien itse luomat sisällöt eivät ole korvaamassa ammattimaisesti toteutettuja mediasisältöjä, vaan täydentämässä niitä.

Hokema sisällön tärkeydestä on siis ehkä klisee – mutta se on klisee sen vuoksi, että se on totta.

Sisältöstrategiaan panostaminen ei tarkoita brändille sitä, että kirjoitetaan blogeja, twittaillaan ja luotetaan siihen, että viidakkorumpu hoitaa loput. Sisältökeskeisyys ei siis ole maksetun median unohtamista, kuten moni luulee, vaan eri mediamuotojen entistä vahvempaa synergiaa.

Moni ei enää tilaa paperista sanomalehteä kotiinsa, mutta en tunne ketään, joka olisi lakannut kokonaan lukemasta uutisia voidakseen keskittyä paremmin kissavideoiden katseluun YouTubesta. Sama pätee kuluttajien levittämiin brändiviesteihin ja maksettuun markkinointiin: välineet muuttuvat, mutta sisällöt säilyvät. Väite siitä, että ansaittu media korvaisi täysin maksetun median, on siis älytön.