Onko digi ICT-asia?

Valtio haluaa reagoida digitalisaatioon, mutta onko sen fokus liikaa järjestelmissä ja prosesseissa? Kun etsitään onnistuneita esimerkkejä digin aidosta hyödyntämisestä, kannattaisi katsoa markkinointialaan.

Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti viime viikolla tutkimuksen Digitalisaatio keskisuurissa yrityksissä. Selvityksessä ruoditaan paljon käänneltyä ja väänneltyä dilemmaa siitä, miksi Suomessa ei olla digiosaamisen kärjessä, vaikka edellytyksiä ja mahdollisuuksia tunnetusti löytyy.

Tutkimuksessa todetaan, että ”digitalisaatioasteen nostaminen ei tarkoita vain ICT-teknologioiden määrän ja käytön lisäämistä yrityksissä eri tasoilla ja tehtävissä, vaan digitalisaation ulottamista yritysten liiketoiminnan, kilpailukyvyn ja innovaatio-kyvyn uusiutumiseen.”

Ajatus on kaunis, sitä ei käy kieltäminen. Mutta miten ylevään tavoitteeseen oikein päästäisiin? Vaikka tutkimuksessa todetaan useaan otteeseen, ettei digitalisaatio ole pelkkää ICT-prosessia, on julkaisun fokus lähes yksinomaan järjestelmissä ja niiden hankkimisessa.

Jos internet, digi ja data nähdään pelkkinä järjestelminä järjestelmien joukossa, onko ihmekään jos digirintamalla ei olla maailman kärkikastia? Jos yrityspäättäjien suurin huoli on ICT-hankkeiden kalliudessa ja raskaudessa sekä oman väen ICT-osaamisen köykäisyydessä, ei ole ihmekään että oleellisin unohtuu: Miten digitalisaatiosta halutaan hyötyä? Mitä sillä tavoitellaan? Tutkimuksessa puhutaan ”digitalisaation käyttöönotosta”, mutta starttinappulan painamista pidemmälle siinä ei katsota.

Tuskinpa Suomen viime vuosien suurimmat digimenestyjätkään ovat yksinomaan keskittyneet ICT-järjestelmiin. Vihaisia lintuja kun ei automaattisesti, pyytämättä ja yllätyksenä tupsahtele ulos kalliin järjestelmän toisesta päästä.

Liikenne- ja viestintäministeriössä mietitään digiä tällä hetkellä useammaltakin kannalta. Parhaillaan lausuntokierroksella kulkee kansallinen big data -strategia, jossa digitaalisuuden lonkerot ulottuvat niin terveyteen, cleantechiin kuin julkishallintoon. Markkinointi ja mainontakin mainitaan, tosin huomattavasti suppeammin kuin monet muut aihepiirit. Tämä johtunee siitä, että ala on ollut ensimmäisten joukossa hyödyntämässä digiä tehokkaasti.

Helppoja ratkaisuja, jos ratkaisuja ollenkaan, ministeriön julkaisut ja hankkeet eivät tarjoa. Rajoituksista ja sääntelystä ei paljoa puhuta, vaan palloa heitetään myös yrityksille: ministeriön tutkimuksen tiimoilta julkaistussa tiedotteessakin todetaan, että ”digitalisoitumisen haasteissa ei ole kyse yksittäisten teknologisten ratkaisujen käyttöönotosta vaan prosessista, joka edellyttää uusien toimintatapojen omaksumista”.

Tässä asiassa mainonnan ja markkinoinnin ala voi näyttää ylpeänä esimerkkiä. Harvalla alalla toimintatavat ovat muuttuneet yhtä vikkelään ja osaaminen niiden mukana. Mitä kansainvälisemmäksi liiketoiminta muuttuu, sitä tärkeämmäksi kasvaa myös digitaalinen markkinointiosaaminen. Muutokset näkyvät myös IAB Finlandin jäsenkunnan monipuolistumisessa ja siinä, millaisia teemoja järjestössämme käsitellään. Tänä keväänä hyllyttämämme slogan ”Verkkomainonnan asialla!” kuulostaa auttamatta vanhanaikaiselta tässä maailmanajassa.

Työnsarkaa kuitenkin riittää teknologian kehittyessä ja aihepiirin alati laajentuessa. IAB Finland haluaa olla jäsentensä ja koko alan apuna herättämässä keskustelua ja edesauttamassa uusien teknologioiden menestyksekästä käyttöä. Hyvänä esimerkkinä tästä työstä toimii tuore Big Data -työryhmän opas ”Datan hyödyntäminen digimainonnan kohdentamisessa.” Järjestelmien ohella kun on tärkeää ajatella myös sitä, mitä kaikilla ykkösillä ja nollilla halutaan tehdä.